Kuvia

Ilmari Kiannon julkaisut teokset

 

Vuosi Teos

1896

Väärällä uralla / Ilmari Calamnius. Porvoo, WSOY.

1897

Soutajan lauluja. Kokoelma pieniä runoja / Ilmari Calamnius. Porvoo, WSOY

1898

Hiljaisina Hetkinä. Toinen kokoelma laulurunoja / Ilmari Calamnius. Porvoo,WSOY.

1900

Lauluja ja runoelmia / Ilmari Calamnius. Porvoo, WSOY.

1900

Margareeta. Sydämmen säveliä / I. Calamnius. Hki, Otava.

1902

Isäntä ja koirat / Ilmari Calamnius. Hancock, Mich. Kansankuvalehden kustannusyhtiö.

1902

Nuoria lauluja vanhasta säästöstä / Ilmari Calamnius. Hancock, Mich. Kansa.

1903

Kiannan rannoilta Kaspian poikki. v. 1902 I. Calamnius. Hki, Eero Erkon kustannuksella.

1904

Nuoren miehen kädestä. Kokoelma mielialoja / I. Calamnius. Hki, Otava.

1906

Isänmaallisia runoelmia / Ilmari Calamnius -Kianto. Hki, Otava.

1907

Auskultantin päiväkirja. Pöytälaatikon salaisuuksia luettavaksi sallinut Antero Avomieli. Hämeenlinna, AAK.

1907

Nirvana. Lemmentarina / I. Calamnius-Kianto. Hki, Otava.

1907

Sieluja kevät-yössä. Vilahdus Moskovasta / I. Calamnius-Kianto. Hki, Vihtori Kosonen.

1908

Pyhä viha. Romaani. Hki, Vihtori Kosonen.

1909

Kärsimys. Sukupuolinen sielunkuvaus nuorten elämästä / Salanimi. Kuopio, Oy Kuopion Uusi Kirjapaino.

1909

Pikku syntejä. Hki, Vihtori Kosonen.

1909

Punainen viiva. Hki, Otava.

1910

Kapinoitsija (runoja). Kuopio, Oy Kuopion Uusi Kirjapaino.

1910

Pyhä rakkaus tai pienen lapsen elämä ja kuolema. Hki, Otava.

1911

Orjantappuroita. Hki, Suomalainen Kustannus Oy Kansa.

1911

Nälkämaanlaulu. Kajaani, Maanviljelysseura.

1912

Vapaauskoisen psaltaari. Tampere, Matti Vuolukka & Kummp.

1912

Metsäherran herjaaja. Hki, Otava.

1913

Poro-kirja. Hki, Otava.

1915

Talviretkiä Pohjolassa. Hämeenlinna, AAK.

1915

Turjanlinnan satukirja. Omille ja muille Suomen lapsille tehnyt opiksi ja huviksi. Hki, Otava.

1915

Vienan virroilta, Karjalan kankahilta. Matkakuvauksia. Hki, Otava.

1916

Kiertävä kirjailija. Pikakuvia turneematkalta. Hki, Kustannus Oy Kirja.

1916

Kotoisten rantojen ikuinen kohina. Porvoo, WSOY.

1917

Avioliitto. Tarina tuhansien joukosta. Hki Kustannus Oy Kirja.

1917

Vienan kansan kohtalo. Heimoromaani. Porvoo, WSOY.

1918

Suomi suureksi, Viena vapaaksi! Sotakesän näkemyksiä. Hämeenlinna. AAK

1918

Hakkaa päälle! Sotarunoja valkoiselle armeijalle. Jyväskylä. Tekijä.

1918

Vielä niitä honkia humisee... Kokoelma muistelmia, mietelmiä, kokkajuttuja korvesta. Oulu, Pohjolan Kustannus Oy.

1919

Vienan puolesta - kauko-karjalaisten ikivanhan moraalin pelastamiseksi. - Kenttäpuheita. Kuopio, Oy Kirjapaino Sanan Valta.

1920

Kolme hyvää juttua. Hki, Otava.

1920

Vienan neitsyt. Korkeaveisu Karjalalle. Sotasatu Suomelle. Kustannus Oy Ahjo.

1922

Vanha pappila. Hki, Otava.1923 Valitut teokset I-IV. Hki, Otava.

1920

Iloista kyytiä Rajakomendantin autossa. Kesäinen tarina. Pori, Otto Andersinin Kustannusliike.

1924

Ryysyrannan Jooseppi. Köyhälistötarina Suomesta. Hki, Otava.

1925

K.H.P.V. Kohtuullisen Hutikan Pyhäveljeskunta. Yhteiskunnallinen boheemisatiiri. Hki, Otava.

1925

Suloisessa Suomessamme. Vakava ja vallaton matkailukertomus. Pori, Otto Andersinin Kustannusliike.

1926

Caxi Maallista Arckiwirttä quin teki I. Kianto 3 p. Huhtikuuta v. 1926 ja pränttiin annettiin Ioannes Wskelensixelda (V.J. Kallio). Helsinki.

1927

Hallan jääkärit. Korpisatunäytelmä ajalta ennen ja jälkeen vapaussodan. Hki, Otava.

1927

Kuhmon kulmilta. Matkavälineenä postiauto - takatuuppari ja suutarin hevoset. Turistin tunnelmia raukoilta rajaseuduilta. Jyväskylä, KJG.

1928

Elämän ja kuoleman kentältä. Sotarunoilija Aarni Suursalon vaikutelmia vapaussodasta. Hki, Otava.

1928

Papin poika. Kirja elämästä. Hki, Otava.

1930

Kertomuksia ja kuvauksia. Kouluja varten julkaissut V. Tarkiainen. Hki, Otava.

1931

Nuori runoilijamaisteri. Papin poika muistelee menneitä. Hki, Otava.

1932

"Ajan sana". Hki, Eino Mikkola.

1933

Patruunan tytär. Romaani Ämmän ja Kurimon rautaruukkien ajoilta. Hki, Otava.

1935

Vanha postineiti. Korpiromaani. Hämeenlinna, AAK.

1935

Vienan Karjala - Kalevalan kehto. Erämaankävijän elämyksiä. Hki, Otava.

1938

Korpikirjailijan kirot. Elämyksiä. Hämeenlinna, AAK.

1946

Moskovan maisteri. Nuoren kielenopiskelijan elämyksiä tsaarinvallan aikuisessa Moskovassa vv. 1901-1903. Hki, Suomen Kirja.

1946

Poika maailman kylillä. Muistelmia matkalta Puolaan ja Tsekkoslovakiaan.

1948

Omat koirat purivat. Pidätetyn päiväkirja. Hki, Fennia.

1954

Valitut teokset. Hki, Otava.

1954

Iki-Kianto muistelee. Hki, Otava.

1957

Mies on luotu liikkuvaksi. Iki-Kianto muistelee matkojaan. Hki, Otava.

1964

Ilmari Kiannon kauneimmat runot. Valikoima / toim. Uolevi Kianto. Hki, Otava.

1970

Valitut teokset. Hki, Otava.

1980

Salainen päiväkirjani. Hki, Otava.

1999

Maan sielu. Kertomuksia / toim. R-L Kianto. Hki, Otava.

2000

Ma poika pohjolan. Runoja 1891-94/ toim. Jalo Heikkinen/ Suomussalmen kulttuurilautakunta

2009

Ilmari Kiannon Talvisota.. Siviilimiehen sotapäiväkirja. Toim. Eero Marttinen. Ajatus kirjat, Hki.

2011

Avoimet kirjeet.. Korpikirjailijan viimeisten vuosien arkea ja juhlaa. Kokoelma Oulun Kaleva-lehdessä julkaistuja ”kirjeitä”. Toim. Raija-Liisa Kianto. Kiannon Turjalinna Oy.

2012

Kahden vaimon mies.. Kirjailija Ilmari Kiannon elämän draamaa 1917-21. Käsikirjoituksesta ”Myrskyisen elämän rakas lapsi” kirjaksi toimittanut Raija-Liisa Kianto. Kiannon Turjanlinna Oy.

2013

Petsamoon. Matkakuvaus vuodelta 1929.. Kiannon kuvaus matkastaan Jäämeren rannalle. Toim. Raija-Liisa Kianto. Kiannon Turjanlinna Oy.

2013

The Red Line.. Punaisen viivan englanninkielinen käännös, ilmestynyt 2014. Kääntäjä Jaakko Mäntyjärvi on lisännyt kirjaan selityksiä ja historiaa selvittävän alkulauseen. Julkaissut Kiannon Turjanlinna Oy.

Ilmari Kiannon tuotanto

  • Punainen Viiva, Ryysyrannan Jooseppi ja Omat koirat purivat -teoksista on tehty elokuvaversiot, ohjanneet Matti Kassila (1959), Roland af Hällström(1955) ja Mikko Niskanen (1976)

  • Molemmissa klassisiksi määritellyissä pääteoksissaan (Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi) Kianto kuvaa Suomussalmen korpikylien asukkaita vuosisadan alkupuolella kriittisellä myötätunnolla ja lämpimällä huumorilla ja tuo heidän puutteelliset olonsa Suomen kansan tietoisuuteen

  • Ryysyrannan Joosepilla oli kylällä todellinen esikuva, joskin samanlaisia torppia oli tuohon aikaan monia muitakin, ja muuallakin kuin Kainuussa

  • Punaisen viivan on mainetta niittäneeksi oopperaksi säveltänyt Aulis Sallinen ja Postineidin Ilkka Kuusisto

  • Vanha postineiti on esitetty kuunnelmana Yleisradiossa, ja muistakin teoksista on esitetty teatteriversioita

  • Kiannon elämänvaiheista on tehty useita radio-ohjelmia ja muutama TV-ohjelma, ja hänen ääntään on tallennettu nauhalle jo 30-luvulla. Suomen Yleisradion arkistossa useita tallenteita.

  • Nuorena Kianto oli luonnonlyyrikko - katso muutama runonäyte viereisestä valikosta!

  • Lähes 200 Ilmari Kiannon runoa on sävelletty, tunnetuimpia ovat Nälkämaan laulu, Soipa kieli (Oskar Merikanto), Lastu lainehilla (Sibelius), Rantakoivulleni, Sydänmaan lammella (E. Melartin), Pikku Inkerin laulu (M Nyberg), Suomussalmi - kotiseutu (trad) ja Revontulet (S Palmgren)

  • Kaksi teosta on alunperin julkaistu Yhdysvalloissa: Nuoria lauluja vanhoista säästöistä ja Isäntä ja koirat

  • Väitöskirja Ilmari Kiannon tuotannon vastaanotosta
    FM Helena Hyötyn väitöskirja ”Toiset rakastavat, toiset vihaavat.” : Ilmari Kiannon tuotannon julkinen reseptio Suomessa tarkastettiin Oulun yliopistossa 27.11.2015.

    Kirjallisuutemme kiistelty ”kauhukakara” Kianto jakoi lukijoiden mielipiteet

    Väitöskirja käsittelee Ilmari Kiannon (1874–1970) tuotannon vastaanottoa ja tutkimusta yli sadan vuoden ajalta ja nivoo Kiannon tuotannon aikansa taiteellisiin ja aatteellisiin virtauksiin ja tapahtumiin. Väitöstutkimus on ensimmäinen Kiannon tuotannosta tehty ja täydentää Kiannon tuotannosta kirjallisuushistoriassa ja tutkimuksessa muovautunutta kuvaa, joka pohjautuu kirjallisuuden kaanoniin nousseisiin Punaiseen viivaan (1909) ja Ryysyrannan Jooseppiin (1924). Käsitellyiksi tulevat Kiannon lyriikka, seksuaalimoraalia, kristinuskoa, torpparilaitosta, Vienan Karjalaa, sisällissotaa ja köyhälistöä käsittelevien teosten kontekstuaalinen tausta ja vastaanotto. Tutkimuksessa korostuvat Kiannon teosten yhteiskunnalliset, uskontokriittiset, moraaliset ja poliittiset yhtymäkohdat aikansa polttaviin ja ongelmallisiin kysymyksiin ja kritiikin suhtautuminen Kiannon teosten avauksiin.

    Väitöskirja esittelee Kiannon merkittävänä ja räväkkänä yhteiskunnallisena keskustelijana, joka joutui usein myös sensuurin hampaisiin jumalanpilkkasyytteitä myöten. Rintamalinjat Kiannon teosten aikalaisvastaanotossa jakaantuivat usein sanomalehtien ja lukijoiden poliittisen suuntautumisen mukaan, tosin suomenkielinen yleisö suosi yksimielisesti Kiannon ruotsinkielistä virkamieskuntaa pöyhiviä tekstejä, joissa Kianto syyttää ruotsinkielistä valtaeliittiä suomenkielisten ylimielisestä kohtelusta ja sorrosta.

    Työväenluokan lukijoiden suosioon pappissäätyyn syntynyt ja filosofian maisteriksi opiskellut Kianto nousi teoksellaan Pyhä viha (1908), jossa Kianto hyökkää oikeasta kristinuskosta erkaantunutta laitoskirkkoa ja leipäpappeja vastaan. Kiannon asettuminen sisällissodan aikana näyttävästi valkoisten puolelle sotarunojen ja kiihotusartikkelien kirjoittajana katkaisi kuitenkin välit vasemmistoon kertaheitolla ja merkitsi suuren lukijakunnan menetystä.

    Kiannon jo syksyllä 1918 valmistunut sisällissodan aikaiseen rintamalla matkusteluun perustuva sodanvastainen Elämän ja kuoleman kentältä -teos olisi laimentanut Kiannon saamaa ja myöhemminkin ahkerasti vasemmiston toimesta levitettyä lahtari-mainetta, jos teos olisi päässyt heti julkisuuteen. Kustantajat eivät kuitenkaan uskaltaneet julkaista teosta oikeusjuttujen pelossa, koska teos sisältää voittaneelle valkoiselle puolelle arkaa materiaalia ja teos julkaistiin vasta v. 1928.

    Kiannon talvisodan alussa tekemä hätävarjelutoimenpide, venäjänkielinen sikarilaatikkoon kirjoitettu viesti Turjanlinna-kotinsa säästymiseksi tuholta, johti puolen vuoden mittaiseen kuritushuonetuomioon sotapetoksen yrityksestä. Tuomio oli Kiannon elämän ja kirjailijamaineen kannalta musertava ja johti Kiannon laajamittaiseen hyljeksintään ja erottamiseen mm. Kirjailijaliitosta, jonka perustaja- ja kunniajäsen Kianto oli. Väitöstutkimus osoittaa, että Kiannon saama tuomio on myöhemmin nähty ylintä sodanjohtoa myöten hätiköitynä ja sotahysterian aiheuttamana ylilyöntinä. Kiannon kunnianpalautuksen voidaan katsoa alkaneen v. 1950, jolloin Kiannolle myönnettiin arvostettu Aleksis Kivi -palkinto elämäntyöstään suomalaisen kirjallisuuden hyväksi.

    Linkki Helena Hyötyn e-väitöskirjaan

  • Kustannusoikeus kaikkiin Kiannon teoksiin on nykyisin Kiannon Turjanlinna Oy :llä. Kustannusosakeyhtiö Otava oli Kiannon pääkustantajana, joka taloudellisesti tuki kirjailijaa varsinkin hänen vanhuudessaan ja järjesti hänelle kirjailija-asunnon Helsingistä. Varhaisempina vuosina hänen kirjojaan kustansivat myös muut

  • Elämäkertateoksia Ilmari Kiannosta ovat kirjoittaneet Vihtori Laurila: Ilmari Kianto, kirjailijakuvan piirteitä, Ernst Lampen: Ilmari Kianto , ja kirjailijan poika Uolevi Kianto: Saat kertoa kaiken ja Tervetuloa kotiin Iki. Suomussalmelainen Jalo Heikkinen on julkaissut Turjanlinna - kadonnutta etsimässä. Maria Liisa Nevala on kirjoittanut laajan tutkielman Ilmari Kianto , anarkisti ja ihmisyyden puolustaja, ja kirjailijan tytär Raija-Liisa Kianto (Kansi) on julkaissut isästään mm. kuvateoksen Nälkämaan keisari ja Kianto-tietoa kirjoissa Turisteille tuntemattomille ja Ilmari Kiannon Vienan Karjala.

    Eero Marttinen on julkaissut elämäkertateoksen Ilmari Kianto ja Panu Rajala mammuttikirjan Suomussalmen Sulttaani.
    Kiannosta on myös tehty lukuisia pro gradu -töitä ja väitöskirjoja, mm. Helena Hyötyn väitös Ilmari Kiannon tuotannon julkinen reseptio Suomessa.

  • Ilmari Kiantoa koskevaa materiaalia löytyy runsaasti mm. SKS:stä, Kansallismuseon kuva-arkistosta, Otavan arkistoista, Kajaanin kaupunginarkistosta, Kuopion Isänmaallisesta arkistosta, Suomussalmen pääkirjaston arkistosta, Oulun maakunta-arkistosta, Kalevan arkistosta ym.

  • Kain Tapper on veistänyt Kiannon patsaan Ämmänsaaren keskustaan, ja Eila Hiltunen on suunnitellut Kianto-mitalin. Muotokuvia hänestä ovat maalanneet mm. Juri Repin ja Viljo Kojo , pään veistäneet mm. Kauko Räsänen ja Reijo Huttu . Nukketaiteilija Pippi Gutzen on valmistanut Kianto-nuken. Pilapiirtäjistä mainittakoon Erkki Tanttu, Heimo Aspelin, Eric Vasström, Toivo Vikstedt ja Eero Koponen

  • Suomussalmen pääkirjastossa Ämmänsaaressa on pysyvä Kianto-näyttely ja tiettävästi maan laajin, lähes täydellinen Kiannon teosten kokoelma