Ilmari Kiannon hauta

Kirjailija Ilmari Kiannon hauta Kiantajärven Niettussaaressa

1920-luvulla Ilmari Kianto, kirkosta henkisesti eronneena, hankki itselleen viimeisen leposijan lapsuutensa Niettussaaresta, joka sijaitsee Kiantajärvessä Turjanlinnaa vastapäätä. Hän oli jo vuonna 1919 kirjoittanut perheelleen tiedoksi omat hautausohjeensa, joissa hän toivoi ettei hänen haudalleen pappia tulisi. Saaren korkeimmalle paikalle, viranomaisten tarkoitukseen hyväksytylle, hän kiinnitti puun kylkeen siniseksi maalatun ponttilaudan kappaleen, jossa oli maalattu teksti:

Kaivakaa syvälle syntisen hauta! Suunnilleen näille tienoin, niin että Vanha Pappila ja Turj. näkyy! Pois kalman kammo! Ihana levätä! Ei kukaan häpäise! Ei kukaan juorua!

Taulu katosi sodan melskeessä, ja tuleva vainaja maalasi 1940-luvulla tilalle uuden, isomman, jossa teksti:

Hic post mortem requiescat in pace Literator Fennicus, Poeta Magister Ilmari Kianto

Tähän minut haudataan.
Katson Wanhaan pappilaan,
sieltä aallot armaat pauhaa
lapsuuteni hellää rauhaa.
Turjanlinna tuossa on
sodan jälkeen onneton.
Minä kuljen onnen mailla
- en oo enää mitään vailla!

Taulun nro 1 veivät sotilaat. Tämä on taulu nro 2

Älkää hyvät ihmiset häpäiskö paikkaa!

Pappeja ankarasti arvostellut kirjailija liittyi kuitenkin muutamaa vuotta ennen kuolemaansa takaisin isiensä kirkkoon, ja oma pappispoika siunasi hänet viimeiseen lepoon. Saareen saattamassa oli viimeisillä kevätjäillä 10.5.1970 tuhatkunta ihmistä.

Kirjailija ei elinaikanaan saanut tietää, että kulttuuriarvoja ymmärtävä sotilas oli vienyt ensimmäisen taulun talteen Oulun maakunta-arkistoon, josta se vuosikymmenien jälkeen palautettiin Suomussalmelle ja on nyt osa kirjaston Kianto-näyttelyä.

Ilmari Kiannon haudalla saa käydä, jos järjestää itselleen venekyydin. Saaren omistavat Kiannon Uolevi-pojan jälkeläiset.